Endokrinologia on enemmän kuin vain tilastotiedettä ja satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia. Se on myös säätöä ja järjestelmän hallintaa.
Tässä on siitä tuore esimerkki, kirjoittajina Berberich et al., joka julkaistiin aikakauslehdessä Frontiers in Endocrinology maaliskuussa 2018.
Varsinaisen työn tekivät Stuttgartin yliopiston säätö- ja systeemitekniikan asiantuntijat. Raakadatan toimitti heille professori Rudolf Hoermann.
Artikkelin on toimittanut professori Francesco S. Celi Yhdysvalloista. Hän on tutkinut mm. T3-monoterapiaa.
Aivolisäke-kilpirauhanen-takaisinkytkentäsilmukan matemaattinen mallinnus
Yhteenveto
Vaikka näytteenottotekniikassa on otettu suuria edistysaskelia, kilpirauhassairauksien diagnosointi voi edelleen olla haaste. Tämä näkyy TSH:n ylemmän viiterajan epämääräisyytenä. Diagnostiikka on myös hankalaa syndrooma T:stä kärsivillä, eli niillä noin 10 % potilaista, joiden elämänlaatu on edelleen huono, vaikka TSH on viitteissä T4-monoterapialla.
Tässä tutkimusraportissa laajennamme aivolisäke-kilpirauhanen-takaisinkytkentäsilmukkaa, jotta parantaisimme kilpirauhashormonien tasapainotilan ymmärtämystä.
Erityisesti me sisällytämme kilpirauhasen sisälle TSH-T3-suntin. Sen olemassaolo on äskettäin osoitettu useassa kliinisessä tutkimuksessa. Tuloksena saatu laajennettu malli on hyvin yhtenevä erilaisten kliinisten havaintojen kanssa, kuten T3-V:n vuorokausirytmin.
Olemme myös suorittaneet johdetun mallin herkkyysanalyysin ja paljastaneet TSH:n ja hormonipitoisuuksien riippuvuuden eri järjestelmäparametreista. Tulokset vaikuttavat kilpirauhashormonikokeiden tulkintaan, esim. subkliinisen vajaatoiminnan erotusdiagnoosiin.
Mitä tämä siis tarkoittaa?
TSH on epäsuora säätöparametri, ei kilpirauhashormoni. Sen tehtävänä on mm. säätää kilpirauhasen hormonituotantoa. Säätöparametrit eivät ole jakautuneet normaalijakauman mukaan (Gaussin kellokäyrä), kuten yleensä muut laboratorioiden tuottamat vastaukset suorien parametrien mittaamiseen, kuten natrium, magnesium jne.
Aiemmassa minikatsauksessa käydään läpi TSH, mitä se on ja mitä se ei ole.
TSH ei voi yhtä aikaa olla herkkä seulontatyökalu, tarkka diagnostinen työväline ja hoidon tavoiteparametri.
TSH:sta riippuva diagnostinen luokittelu on suuresti riippuvainen käytetyistä tilastomatemaattisista menetelmistä. Yksilön tasapainotila on henkilökohtainen, ja elimistö pyrkii pitämään tasapainotilan vakiona. Erityisesti T3 pyritään pitämään vakiona, vaikka järjestelmä olisi vioittumassa. Juuri ennen kilpirauhasen vioittumista, kun T4:ää erittyy aiempaa vähemmän TSH-yksikköä kohti, elimistö pyrkii pitämään T3-pitoisuuden vakiona lisäämällä muuntoa T4 > T3. Tällöin siis T3:n stabiiliudesta tulee tärkein säädettävä arvo.
Näillä havainnoilla on tärkeitä vaikutuksia sekä TSH:n viiterajoihin, että tyroksiinilla hoidettujen potilaiden hoitotavoitteisiin.
Kuva. T3-V:n ja logaritmisen TSH:n suhde terveillä (Controls) ja tyroksiinilla hoidetuilla potilailla (LT4-treated patients).
Lähteet:
Kilpirauhaskentän tapahtumia
Endokrinologia on enemmän kuin vain tilastotiedettä ja satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia. Se on myös säätöä ja järjestelmän hallintaa.
Tässä on siitä tuore esimerkki, kirjoittajina Berberich et al., joka julkaistiin aikakauslehdessä Frontiers in Endocrinology maaliskuussa 2018.
Varsinaisen työn tekivät Stuttgartin yliopiston säätö- ja systeemitekniikan asiantuntijat. Raakadatan toimitti heille professori Rudolf Hoermann.
Artikkelin on toimittanut professori Francesco S. Celi Yhdysvalloista. Hän on tutkinut mm. T3-monoterapiaa.
Aivolisäke-kilpirauhanen-takaisinkytkentäsilmukan matemaattinen mallinnus
Yhteenveto
Vaikka näytteenottotekniikassa on otettu suuria edistysaskelia, kilpirauhassairauksien diagnosointi voi edelleen olla haaste. Tämä näkyy TSH:n ylemmän viiterajan epämääräisyytenä. Diagnostiikka on myös hankalaa syndrooma T:stä kärsivillä, eli niillä noin 10 % potilaista, joiden elämänlaatu on edelleen huono, vaikka TSH on viitteissä T4-monoterapialla.
Tässä tutkimusraportissa laajennamme aivolisäke-kilpirauhanen-takaisinkytkentäsilmukkaa, jotta parantaisimme kilpirauhashormonien tasapainotilan ymmärtämystä.
Erityisesti me sisällytämme kilpirauhasen sisälle TSH-T3-suntin. Sen olemassaolo on äskettäin osoitettu useassa kliinisessä tutkimuksessa. Tuloksena saatu laajennettu malli on hyvin yhtenevä erilaisten kliinisten havaintojen kanssa, kuten T3-V:n vuorokausirytmin.
Olemme myös suorittaneet johdetun mallin herkkyysanalyysin ja paljastaneet TSH:n ja hormonipitoisuuksien riippuvuuden eri järjestelmäparametreista. Tulokset vaikuttavat kilpirauhashormonikokeiden tulkintaan, esim. subkliinisen vajaatoiminnan erotusdiagnoosiin.
Mitä tämä siis tarkoittaa?
TSH on epäsuora säätöparametri, ei kilpirauhashormoni. Sen tehtävänä on mm. säätää kilpirauhasen hormonituotantoa. Säätöparametrit eivät ole jakautuneet normaalijakauman mukaan (Gaussin kellokäyrä), kuten yleensä muut laboratorioiden tuottamat vastaukset suorien parametrien mittaamiseen, kuten natrium, magnesium jne.
Aiemmassa minikatsauksessa käydään läpi TSH, mitä se on ja mitä se ei ole.
TSH ei voi yhtä aikaa olla herkkä seulontatyökalu, tarkka diagnostinen työväline ja hoidon tavoiteparametri.
TSH:sta riippuva diagnostinen luokittelu on suuresti riippuvainen käytetyistä tilastomatemaattisista menetelmistä. Yksilön tasapainotila on henkilökohtainen, ja elimistö pyrkii pitämään tasapainotilan vakiona. Erityisesti T3 pyritään pitämään vakiona, vaikka järjestelmä olisi vioittumassa. Juuri ennen kilpirauhasen vioittumista, kun T4:ää erittyy aiempaa vähemmän TSH-yksikköä kohti, elimistö pyrkii pitämään T3-pitoisuuden vakiona lisäämällä muuntoa T4 > T3. Tällöin siis T3:n stabiiliudesta tulee tärkein säädettävä arvo.
Näillä havainnoilla on tärkeitä vaikutuksia sekä TSH:n viiterajoihin, että tyroksiinilla hoidettujen potilaiden hoitotavoitteisiin.
Kuva. T3-V:n ja logaritmisen TSH:n suhde terveillä (Controls) ja tyroksiinilla hoidetuilla potilailla (LT4-treated patients).
Lähteet: